Kansanedustaja Juha Eerola (PS) esitti venäläisen tv-kanavan haastattelussa asiallisen toivomuksen Karjalan palauttamisesta. Ilta-Sanomien nettikyselyyn on vastannut vajaa 2 000 ihmistä, joista 56 % kannattaa Eerolan ajatusta palautuksesta.

Kansanedustaja Risto Kalliorinne (VAS) on hyökännyt vahvasti Eerolaa vastaan. Hän pitää "esiinnousutta näkemystä Karjalan ja eritoten Petsamon palauttamisesta käsittämättömänä haikailuna" Verkkouutisten 09.10.2011 mukaan.

Kalliorinne näkee, että "ainoa konkreettinen tulos tästä voi olla Suomen ja Venäjän suhteiden heikkeneminen". "Rajojen siirtely ei voi liittyä Suomen ulkopolitiikkaan. Kuitenkaan ei ole tarvetta lähteä hamuamaan menneitä maita ja mantuja takaisin."

Eikä Kalliorinteen mielestään olisi varaakaan Karjalan jälleenrakentamiseen. Keskustelukin on ajanhukkaa. Kalliorinne pelkää jo aluevaatimusten esittämisen peiteltynäkin vaikeuttavan ulkopoliittista tilannettamme koko kansainvälisen yhteisön silmissä.


Kalliorinne perustelee vanhalla KGB-propagandalla

Kun edustaja Kalliorinteen teesejä käy tarkemmin läpi, niihin sisältyvät lähes kaikki jo KGB:n Suomessa lanseeraamat propagandapohjaiset palautusesteet. Näyttää siltä, että Kalliorinne on vahvasi edelleen neuvostopropagandan uhri. Hyvin on oppi mennyt sisälle, kun vielä 70 vuoden kuluttua kansanedustaja ei kykene erottamaan totuutta propagandasta.

Kirjoituksen takaa paistaa voimakas Venäjä-pelko, mikä tänä päivänä hämmästyttää. Vieläkö 20 vuotta sitten romahtaneen Neuvostoliiton haamua ja Vladimir Putinin nykyistä Venäjää pelätään niin paljon, että keskusteluakin pitäisi suitsia?

Menettääkö Suomi maineensa kansainvälisen yhteisön silmissä, kun se haluaa omansa takaisin? Neuvostoaikana aikana niitä suomalaisia, jotka kaikessa tukivat Neuvostoliittoa, sanottiin hyväntahtoisiksi hölmöiksi, koska he eivät ymmärtäneet, mitä he todella puhuivat. Tätä samaa mentaliteettia näkyy olevan ilmassa edelleen.


Evakkojen restituutio-oikeus yksiselitteinen

Onko Suomella oikeus vaatia pakkoluovutettu alue takaisin ja onko suomalaisilla oikeus vaatia omat kiinteistönsä takaisin? Tätä asiaa ei pidä tarkastella henkilökohtaisen pelon tai ismin pohjalta, vaan kansainvälisten ja kahdenvälisten sopimusten pohjalta.

On täysin yksiselitteistä, että jo esim. 1900-luvun vaihteen Haagin sopimukset osoittivat, ettei rajan siirtyminen muuta omistusoikeutta. Selvimmin tämä on nykyään ilmaistu YK:n Pinheiron periaatteissa. Ne voidaan tiivistää yksiselitteisesti: Jokaisella pakolaisella (evakko mukaan lukien) on oikeus palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin.

Oikeussubjekti Suomi syntyi 1917. Ensimmäinen - ja viimeinen - rauhanomaisesti, neuvotteluteitse tehty Venäjän ja Suomen välinen rauhansopimus solmittiin Tartossa 1920. Tässä rauhansopimuksessa ja kaikissa sen jälkeisissä rauhansopimuksissa omistukseen ei puututtu mitenkään, joten suomalaiset edelleen omistavat kiinteistönsä.


Kansainväliset sopimukset yksiselitteisiä

Palautuksen osalta Kalliorinteen olisi hyvä lukea Haagin sopimukset, Sodanvastainen sopimus, Kellog-Briad -sopimus, Atlantin julistus (josta tuli sopimus 01.01.1942) sekä YK:n perustamiskirja ja sen jälkeiset kansainväliset sopimukset.

Jos nämä tiedot ovat päässeet väljähtymään, voi apuna käyttää viime vuoden lopulla ilmestynyttä Karjalan ja Petsamon palautus -kirjaa (Pro Karelia ry ja Karjalan Kuvalehti), jossa jokaisen sopimuksen sanamuodot käydään läpi.

Missään sopimuksessa ei väkivaltasopimukselle anneta mitään etuoikeutta, kuten Kalliorinne tekee. Kansainvälisten sopimusten mukaan miehittäjän tulee poistua heti olojen rauhoituttua valloittamaltaan alueelta. Tosin Neuvostoliitto ei edes kyennyt pieneltä Suomelta valloittamaan kuin 1/3 siitä alueesta, minkä se rauhansopimuksessa ryösti itselleen.


Kyse on Suomen alueen palauttamisesta

Siinä edustaja Kalliorinne on oikeassa, ettei Suomen ulkopolitiikkaan liity rajojen siirtely. Siitähän tässä ei edes ole kyse. Kyse onkin Suomelle kuuluvien, Suomen legaalien rajojen palauttamisesta. Suomi ei siten hamua mitään ylimääräistä, vain siltä ryöstetyt alueet takaisin. Eikö ryöstetyn omaisuuden takaisinsaaminen jo kuulu perusymmärrykseen?

On hämmästyttävää, että Suomen Eduskunnassa oleva kansanedustaja antaa väkivallalle niin suuren arvon, että pelkää jopa puhua palautuksesta. Olisikohan kotimaa-ajatus tullut jotenkin virheellisesti määritellyksi?

Vastapainona voidaan kysyä, uskoisiko edustaja, että yksikään Venäjän johtaja voisi sanoa, että me emme halua omia alueitamme takaisin? Tai kuten presidentti Tarja Halonen sanoo: "Meillä ei ole mitään vaatimuksia Venäjältä". Isänmaalliset venäläiset eivät sellaista puhetta sietäisi. Suomessa sellaisen puheen esittäjästä tehdään kansanedustaja tai presidentti.


Miksi suomalaisten pitäisi valehdella?

Heikkenevätkö Suomen ja Venäjän suhteet, kun puhutaan palautuksesta? Pitäisikö suomalaisten siten valehdella? Puhua Suomen ja Venäjän erinomaisista suhteista, paremmista kuin koskaan ennen?

Miksi kansanedustaja ei haluaa tässä asiassa totuutta esille? Onko koettu, että poliittinen liturgia, valehteleminen ja omien kansalaisten legaalien oikeuksien hylkääminen jotenkin parantaa tilannetta?

Suomi ja Venäjä ovat kohta 70 vuotta kokeilleet tällaista valheellista tilannetta. Ei se tuota mitään positiivista, pysyvää tulosta. Voihan sillä kansanedustajaksi päästä ja saada "hyvän" nimen Venäjällä. Tosiasiassa venäläiset eivät koskaan ole arvostaneet "quislingeja", oman maansa pettäviä henkilöitä. Toki he käyttävät näitä täysimääräisesti hyväksi, mutta pitävät heitä hölmöinä.


Miksi karjalainen ajaa Venäjän laittomia etuja?

On uskomatonta, että edustaja Kalliorinne kertoo olevansa Karjalan evakon jälkeläinen. Se ei ainakaan vähennä sitä häpeää, mikä Venäjän laittomien etujen ajaminen omien heimolaistensa ja kansalaistensa legaalien oikeuksien sijaan syntyy.

ETYK:n päätösasiakirjassa Venäjä yritti saada lännen hyväksymään alueryöstöt. Päätökseksi kuitenkin tuli, että rajoja voidaan neuvotteluteitse muuttaa. Se onkin ainoa oikea tapa. Ei väkivaltaa pidä kostaa uudella väkivallalla, vaan asiat pitää neuvotella keskenään.


Miksi karjalainen ajaa Venäjän laittomia etuja?

Miksi Petsamon, Karjalan ja muun pakkoluovutetun alueen palauttaminen on erityisen tärkeää Venäjälle? Kyse on todellisuudessa laajemmasta asiasta kuin esim. Japanilta väkivalloin vietyjen Kuriilien saarien ja Kiinalta II oopiumsodan rauhanteon jälkeen väkivallalla uhkaamalla viedyn Mantsurian tai Viron Setomaan ja Narvan itäosien palauttamisesta.

Näiden alueryöstöjen vuoksi luottamus Neuvostoliittoon on mennyt. Koska Venäjä pitää näitä alueita yhä hallussaan, ei siihenkään luoteta. Tällä on valtaisa merkitys kansainvälisessä politiikassa ja liiketoiminnassa.

Kadotetun luottamuksen voi palauttaa vain se osapuoli, jonka toimesta luottamus meni. Vaikka virallinen Suomi ja edustaja Kalliorinne yrittävät palauttaa luottamusta Venäjään, se ei koskaan tule onnistumaan. Tästä häviää kaikkein eniten Venäjä itse, mikä on erittäin selvästi näkyvillä.


Palautus on Suomelle talousveturi

Edustaja Kalliorinne näkee palautuksen kannattamattomana. Hän siten kulkee presidentti Mauno Koiviston kustannuslaskija-jälkiä. Koivistohan sai sekä Politbyroolta että Jeltsinin hallinnolta viestejä valmiudesta alueneuvotteluihin. Hän ei uskaltanut niihin tarttua, koska pelkästi Neuvostoliittoa ja kustannuksia. Tuotot hän unohti kokonaan laskea.

Olisi erittäin tärkeää, että edes Eduskunnassa ymmärrettäisiin, mikä merkitys Suomelle ja koko EU:lle on suora maayhteys Jäämerelle. Nyt sitä käsitystä ei näytä olevan. Globaali Aasia-Eurooppa -logistiikka siirtyy Jäämeren kautta kulkevaksi jo muutaman vuoden kuluttua osan aikaa vuodesta.

Suomi ja EU on suljettu pois Jäämeren ja Barentsin meren hyödyistä. Miksi? Siksi, että erityisesti Suomessa on vahvasti neuvostopropagandan imaisseita poliittisia päättäjiä. Petsamon ja Karjalan palautus muodostavat Suomelle talousveturin.


Lisäisikö 45 000 km2 omaa maata kurjuutta?

Onko edustaja Kalliorinne tosiaan sitä mieltä, että 45 000 km2 suomalaista aluetta on arvoton ja lisää kurjistumista? Kannattaisi varmastikin pyytää konsultaatioapua sen laskemiseen, mitä alueelle tehtävät investoinnit ja sen kautta voimakkaasti lisääntyvä liiketoiminta tuottaa.

Tämän vuoksi kansanedustaja Eerolan esitys oli erittäin positiivinen juuri Suomen talouden kannalta. Hän toi esille sellaisen tekijän, jolla maamme talouteen on valtaisa positiivinen merkitys. Palautuksessa tulee maamme rajojen sisällä olevat ongelmat ratkaistuiksi vain palautuksen avulla.

Nyt Kalliorinne on hallitustoveripuolueineen lahjoittamassa suomalaisten veronmaksajien rahoja Euroopalle. Ennen ne lahjoitettiin Neuvostoliitolle, kuten sotakorvauksina ja lähialuerahoina. Ongelmaksi alkanee muodostua se, että sekä itään että etelään ei aivan rajattomasti kyetä lahjoitusrahoja jakamaan, narun pää tulee vetävän käteen.


Palautuksen salailu on pahasta

Ei aluepalautusneuvotteluja aloittamisvaatimusta pidä millään lailla peittää. Miksi sitä pitäisi salata? Gallupin mukaan jo vuonna 2007 kaikkiaan 38 % suomalaisista halusi Karjalan takaisin. Nyt luku on selvästi yli 40 %. Pitäisikö noin 2.5 miljoonan suomalaisen mielipide piilottaa?

Mitä salaamisella voitetaan? Venäjä on aina ollut lahjakas käyttämään hyväksi toisen osapuolen typeryyttä. Venäläisten kanssa voi hyvin keskustella aluekysymyksistä asiallisesti. Voi olla, että he ensin jyrisevät ja murisevat, mutta kun havaitsevat, ettei se mitään vaikuta, hyväksyvät asian ja aloittavat neuvottelut.

Suomi ja suomalaiset ovat jo menettäneet kansainvälisen yhteisön silmissä uskottavuutensa. Mikä on sellaisen maan poliittinen johto, joka hyljeksii omien kansalaistensa legaaleja oikeuksia ja suosii väkivallankäyttäjää etuja? Tilanne on pitemmän päälle kestämätön.


Väkivaltaa ei tule hyväksyä

Väkivallan käyttö ja sillä uhkaaminen ovat kansainvälisten sopimusten pohjalta olleet kiellettyjä ainakin toista sataa vuotta. Silti suomalainen kansanedustaja kannattaa väkivallan hyväksymistä. Miksi?

Suomella ja Venäjällä on Pariisin rauhansopimus, joka on voimassa olevaa kansainvälistä oikeutta. Se ei kuitenkaan estä olosuhteiden muututtua ottamasta uudelleen neuvottelupöytään rajakysymyksiä. Kuka voi väittää, ettei vuodesta 1944 ole vuoteen 2011 tapahtunut valtaisa muutos?

Jos kansanedustaja Kalliorinne on varma omista näkemyksistään mm. kansainvälisten lakien ja sopimusten pohjalta, haastan hänet julkiseen debattiin asiasta. Ellei kansanedustajalla ole perusteita puheilleen, niitä kannattaisi harkita uudelleen.

Teksti ja lisätiedot: Veikko Saksi  toimitus@prokarelia.net