Aluepalautus ry:n hallituksen ja tiedotustoimikunnan jäsen Yrjö Rantanen kirjoittaa tositapahtumiin perustuvaa jatkokertomusta, jossa on mukana myös rakkauskertomus dramaturgisin sävyttein. Kertomuksessa on mukana sekä faktaa että fiktiota. Mahdollisista asiavirheistä on vastuussa yksin kertomuksen kirjoittaja. Tekstiä ei saa lainata ilman Yrjö Rantasen lupaa

JATKOKERTOMUS LIPETSKI: OSA 10: SEKASORTO PAHENEE

Heinäkuun 13. vuonna 1936 murhattiin Madridissa Espanjan oikeistopuolueitten huomattavin persoonaallisuus José Sotelo. Teko oli poliisin verikosto. Raaka murha aiheutti suunnattoman suuttumuksen oikeistopiireissä

Yksi laukaus, yksi uhri, tuhatkertaistui. Sisällissota leimahti tuleen, savuun ja ruudin tuoksuun. Itse asisssa Sotelon murhan aikaan oli vain kysymys siitä, kumpi ehtii iskeä ensin, oikeisto vai äärimmäinen vasemmisto.

Jo tässä vaiheessa kenraali Francisco Franco Kanarian saarten kuvernööri kuuli sotatorven kutsun ja lensi Marokon Melillaan, jossa oli muukalaislegiona ja vakituisen armeijan joukkoja. Kapinaliliike levisi kenraali Quiepo de Llanon johdolla Baleaarien saarille sekä Espanjaan sijoitettuihin varuskuntiin.

Kasanrintama aseisti työväeston suuret massat, muodostaen niistä miliisijoukkoja. Ne olivat vailla taistelutottumusta, mutta olivat kannsanrintamalle poliittisesti luotettavia. Samalla kuitenkin kasvoi näitä massoja johtavien äärimmäisten vasemmistoainesten -Largo Caballeron vasemmistososialistien, suuren anarkosyndikalistisen järjestön ja kommunistien valta, syrjäyttäen kansanrintaman maltillisen siiven.

Katalonian todelliseksi herroiksi tulivat anarkosyndikalistien ja keskenään taistelevien kommunistien järjestöt - stalinilainen kommunistipuolue sekä trotskilainen POM. Eri järjestöt toimivat toisistaan välittämättä. Ne ryöstivät porvarien omaisuutta sekä teloittivat vastustajia.Varsinaisia rintamalinjoja ei ollut missään, vaan sota raakuuksineen riehui kaikkialla.

Espanjan kansalaisota pitkittyi vuosiksi voimasuhteiden tasaisuuden vuoksi ja saavutti samalla verisyydessään, julmuuksissaan asteen, jolle voi hakea vertoja ainoastaan harvojen vallankumousmelskeittan hurjimmista näytelmistä.

Espanjan onnettomuus paisui myös kansanväliseksi ongelmaksi. Portugali, Ranska, Englanti, Neuvostoliitto ja Saksa alkoivat kukin tarkastella omien etujensa turvaamiseksi sodan kehittymistä. Suurvaltapolitiikka keskittyi Espanjaan, saaden aikaan äärettömän monivivahteisen kansainvälisen kriisin.