Aluepalautus Ry
Viron uudelleen itsenäistymistä avustettiin Suomesta
Viron uudelleen itsenäistymistä avustettiin Suomesta
Järjestöjen osuus on jäänyt lähes pimentoon uutisissa
Suomalaispoliitikkoja kömpi esiin, kun itsenäisyys oli jo selviö.
LASSE KOSKINEN
MP-uutispalvelu
Viron itsenäistyi uudelleen 20 vuotta sitten. Uudelleen itsenäistymisessä tärkeä merkitys oli myös suomalaisilla järjestöillä, jotka tukivat Viron aseetonta vastarintaa ja pitivät yhteyttä ulkovirolaisiin.
Nämä järjestöt olivat Itsenäisyyden Puolesta ry ja Suomen Helsinki-ryhmä ry. Niillä oli keskinäinen työnjako, jonka mukaan ensimmäinen tuotti yleistä informaatiota ja jälkimmäinen valvoi Etyk-sopimuksen ihmisoikeuspykälin noudattamista Neuvostoliitossa ja sen alusmaissa.
Itsenäisyyden Puolesta ry:llä oli paikallisosastot Helsingissä, Lahdessa, Tampereella, Turussa, Vaasassa ja yhdyshenkilöitä muualla Suomessa. Järjestö tuotti maahan lähinnä ulkovirolaisia lähellä olevia esiintyjiä yleisötilaisuuksiinsa. Tilaisuudet olivat joko kaikille avoimia tai kutsutilaisuuksia.
Muitakin esiintyjiä oli, kuten Neuvostoliittoa vastaan taistelevien Afganistanin sissien edustajia ja Tsekin Saksaan siirtynyt vastarintahenkilö, shakin suurmestari Ludeg Pahman.
Salaiset Viron
itsenäisyysjuhlat
Yhteyshenkilönä Ruotsin ulkovirolaisten ja suomalaisjärjestöjen välillä toimi Viron pakolaispiispan sihteeristössä toiminut Esmo Ridala. Hän muun muassa organisoi Neuvostoliiton aikana Helsinkiin ravintola Vanhan Kellarin Karhu-kabinettiin Viron itsenäisyyspäivän juhlallisuudet vuosittain helmikuun 24. päivää lähinnä olevana lauantaina. Tähän ohjelmalliseen tilaisuuteen osallistui noin 50 kutsuvierasta. Kansanedustajista paikalla oli yleensä vain Georg C. Ehrnrooth.
Itsenäisyyden Puolesta ry:n yleisötilaisuuksiin osallistui noin satakunta henkilöä. Yhdessä tilaisuuksista esitettiin salaa Baltiassa vankileirissä ja mielisairaalassa kuvattu videoelokuva. Mielisairaalan pakko-osastolla liikkunut kamera oli kätketty laukkuun. Kuvaaja teki työnsä luonnollisesti oman henkensä kaupalla.
Vapauttamisvaatimuksia
kortteina Kremliin
Sitoutumaton Itsenäisyyden Puolesta ry (IP) osallistui myös Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan tukemalla toiminnallisesti isänmaallista toimintaa, joka pyrki irti suomettumisen ilmapiiristä. Tiedon levittämiseen kuuluivat ”ulkopoliittisesti vaaralliset kirjat” Varo vallankumousta, Sirje Sinilind; Viro ja Venäjä sekä Siniveli; Viro taistelee vapaudestaan, Andres Küng; Mitä Baltiassa tapahtuu? sekä Peter Kankkonen; Suomettuva Suomi. Lisäksi IP oli mukana levittämässä tarrakampanjaa, jonka tarrassa oli vähitellen punehtuva Suomen lippu ja sen yllä teksti Tätäkö haluat?
IP:n ja Suomen Helsinki-ryhmän jäsenet lähettivät Kremliin Ruotsissa painettuja kuvakortteja, joiden etusivulla oli kuva aina jostakin Neuvostoliiton vangitsemasta virolaisesta toisinajattelijasta. Kortin tekstissä vaadittiin kuvan henkilöä vapautettavaksi. Korttien tuoma julkisuus toimi osaltaan tuomittujen henkivakuutuksena. Myöhemmin näistä henkilöistä tuli muun muassa uudelleen itsenäistyneen Viron kansanedustajia tai muita vaikuttajia.
Oikeaa tietoa
nyrkkipostina
Nämä kaksi suomalaisjärjestöä avustivat Viron vangittujen toisinajattelijoiden perheitä toimittamalla avustustavaraa Helsingin Katajanokalla sijaitsevasta avustuskeskuksesta tai muualta Viroon. Avustukset olivat pääasiassa vaatetavaraa, jotka toimitettiin salaisiin osoitteisiin Tallinnassa. Nämä asusteet myytiin Viron mustassa pörssissä ja tulot siirrettiin avustettavien perheiden toimeentuloon.
Suomalaisjärjestöt ja niiden jäsenet osallistuivat myös Viron oikean historiatiedon levittämiseen Tallinnassa. Ruotsin ulkovirolaiset olivat painattaneet näköispainoksen Neuvostoliiton painattamasta Viron propagandahistoriasta. Siihen oli painettu lisälehtiä, joissa nuorille selvitettiin, mikä oli Viron oikea historia ja tasavalta ennen miehitystä. Kirjoja jätettiin Tallinnassa muun muassa kahvilan sivupöydille ja edelleen kädestä käteen levitettäviksi.
Tilanne kiihtyi
kohti ratkaisua
Neuvostoliiton sortumisen lähellä tilanne kiihtyi. Katajanokalta pidettiin yhteyttä ulkovirolaisiin ja muun muassa myöhemmin Viron parlamentin varapuhemiehenä toiminut Tunne Kelam lähti puhekierrokselle länteen Katajanokan kautta. Katajanokalta selostettiin myös suorana lähetyksenä USA:han Suomen televisiouutisia, joissa esitettiin Neuvostoliiton panssarien vyörymistä Tallinnaan viimeisenä epätoivoisena yrityksenä estää Viron itsenäistyminen.
Suomalaisjärjestöt toimittivat Baltian tapahtumista myös uutisia Suomen tiedotusvälineille. Niitä ei yleensä julkaistu eikä tiedotusvälineitä näkynyt yleisötilaisuuksissa. Yleisötilaisuudet alkoivat vetää entistä enemmän väkeä. Lahdessa helmikuussa 1990 pidetyssä yleisötilaisuudessa puhui myöhemmin pääministerinä toiminut Mart Laar. Tällöin sadan hengen yleisön joukossa näkyi jo muun muassa paikallisen elinkeinoelämän edustajia.
Kaitseliitin varat
suomalaispankissa
Itsenäistymisen edellä Viron siinä vaiheessa vielä salaisen suojeluskunnan eli Kaitseliitin varat oli talletettuna suomalaiseen pankkiin Helsingissä. Suomen kautta ensimmäiset virolaisten henkilöllisyystodistukset kulkivat järjestöjen tuella. Ne oli painettu Kanadassa. Myöhemmin Suomen Helsinki-ryhmä ry osallistui loppujen todistusten painattamisprosessiin Suomessa ja todistusten toimittamiseen Tallinnaan.
Viron itsenäistymisen jälkeen 20 vuotta sitten, alkoivat suomalaiset poliitikot kömpiä esiin. Moni heistä ilmoitti olleensa mukana vaikuttamassa Viron itsenäistymiseen tai ilmoittivat ainakin tukevansa nyt Viron itsenäisyyttä. Näitä poliitikkoja ei kuitenkaan missään vaiheessa näkynyt toiminnassa, kun Viron uutta historiaa luotiin 1970- luvulta vuoteen 1991.
Järjestöillä merkitystä
itsenäistymisen paluussa
Viron itsenäistymisen myötä Suomen Itsenäisyyden Puolesta ry ja Suomen Helsinki-ryhmä ry siirtyivät pian hiljaiselovaiheeseen. Joitakin niiden aktiivihenkilöitä on nyt Tarton rauhan rajojen palautustyössä tai heimoveteraanien avustustukityössä. Osa iäkkäimmistä on jo siirtynyt hiljaisuuden rajan taakse.
Suomen järjestöillä oli omalta osaltaan tärkeä merkitys Viron uudessa itsenäistymisessä. Ne olivat Baltian toisinajattelijoiden viestirengas länteen ja toisaalta antoivat toiminnallaan toivoa siitä, että lännessä näitä maita ei kokonaan unohdettu ja että vielä joskus se vuosikymmeniä odotettu vapauden valkea laiva saapuu. Syystä suomalaisjärjestöjen edustajat voivat olla ylpeitä toiminnastaan.
