Tuhansien suomalaisten menehtyminen vakoojan tunnolla.

 Tämän miehen tarina ylittää kaikki mielikuvitusmaailmaan sijoitetut vakoilukertomukset todellisuudellaan monin vertaisesti.Kuten aina ,vakoilijoiden edesottamuksista jopa vuosi-kymmenten jälkeen on vaikea päästä jäljille.Mitä vähemmän jälkeenjäävää ainehistoa vakoilusta,sitä ammattitaitoisemmin työ on suoritettu.

Tämä pätee myös suomalaiseen Vilho Armas Pietikäiseen,jonka maallemme aiheutuneita vahinkoja ei pysty kukaan tarkasti määrittelemään.Lähdetietojen mukaan vahingot ovat maallemme olleet suurimmat.mitä yksikään vakoilija on pystynyt tekemään.

Kuka keksi Pentikäisen kyvyt on jäänyt epäselväksi.Mies taisteli Viipurin punakaartissa vuonna 1918.Selvisi naarmuitta ja mitä ilmeisemmin pakeni sodan jälkeen Neuvostoliittoon.Pitkälti arvailujen varaan jää tieto milloin laadittiin suunnitelmat,joiden tuloksellisuutta ei kukaan pystynyt edes osapuilleen arvaamaan.

Neuvostoliiton vakoilulla oli kultakimpale käsissään.Lähdeteoksissa kerrotaan,että vuonna 1928 suomalaiset punaupseerit Frans Klemetti ja Juho Vähä värväsivät Pentikäisen vakoilurenkaaseen.Suunnitelmat olivat todenäköisesti joka tapauksessa hiottu jo Neuvostoliitossa sitä ennen.Värvääjille ei käytännön mukaan paljastettu liikoja.

Johonkin pystyttiin häivyttämään Pentikäisen sotiminen punakaartissa ja kuuluminen kommunistiseen nuorisotoimintaan,Puhtain paperein Pentikäinen marssi RUK:n portista sisälle 17.5.1927 aloittaakseen jalkaväkilinjalla kurssin numero 13.Hämmästyttävä suoritus,joka avasi portin armeijaan myöhemmin kunnioitettuna reserviupseerina.Jossain oli valmisttettu väärennetyt paperit,Muutenhan ei ole selitettävissä RUK:n pääsy.Kun näin pitkälle oli päästy helposti,jatko sai yhä mielivituksellisemman tavoitteen. Istutetaan mies kaikkein pyhimpään eli yleisesikuntaan- ja siellä viellä kaikkein tulenarimpaan paikkaan vakoilun kannalta ,yöpäivystäjäksi ja valokuvaajaksi.Lukijan on melkeinpä pakko tässä kohden hieraista silmiä.Onko tämä mahdollista ilman merkittävää apua talon sisältä.Mitään tähän viitttaavaa ei ole kyllä tähän löytynyt,joten tähän on tässä vaiheessa tyytyminen.Kysymyksessä oli ilmiömäinen taito yhdistyneenä onneen,joka kohtaa vain harvoja.

Pentikäinen aloitti palvelunsa yleisesikunnassa vuonna 1929. Puna-armeijan yleisesikunnalle oli avautunut oma postikonttori Suomeen. Helsingin lähetystön sotilasasiamies,Gaspar Voskanov ja Einar Vähä noutivat Pentikäisen yöllä kuvaaman materialin käytännöllisesti katsoen kaikesta mitä talon sisältä salaiseksi luokiteltua löytyi. Voskanovin lähdettya vuonna 1929 maasta, uudet postimiehet astuivat tilalle.Pienintäkään taukoa ei saanut tulla tälle arvopostilleTämä konttori oli sananmukaisesti auki yötä päivää...Välittämiensä tietojen arvoon nähden Pentikäinen sai palkkiota suorastaan nirsosti.Alussa palkka oli noin 2300 vanhaa markkaa,noustakseen sitten lopussa 4500 markkaan.Kylmä harkinta molemmin puolin sääteli palkkaedut.Kaiken yleisesikunnassa kuvaamansa materiaalin lisäksi Pentikäinen ahkerana miehenä kierteli varuskunnissa ja ,tutustumassa linnoituslaitteisiin Karjalan kannaksella.Maamme yleisesikunta oli saanut palvelukseen luutnantin ,jonka työmotivaatiota ei voinut moittia.

Mielenkiintoinen yksityiskohta Pentikäisen "ansioluettelossa" on se, että hän oli filmikameroineen mukana panssarilaiva Väinämöisen koeammunnoissa Hangon edustalla.

Jottei Pentikäisen taru olisi noussut kaiken ymmäryksen ylittäväksi loppu tälle toiminnalle tuli viiden vuoden työskentelyn jälkeen 1.10 vuonna 1933 kello 01.30 yleisesikunnan holvissa,jossa mies oli tavanomaisessa työssään-kuvaamassa salaista materiaalia.Kuvaan tietysti sopi,että Pentikäinen pääsi karkaamaan pidättäjiltään. Hänen käyttämänsä pakoauto löytyi myöhemmin Karjalasta rajan läheltä.

Käsittämättömällä tavalla hän pystyi vielä ottamaan mukaansa Suomi-konepistoolin piirustukset. Keksintöä kehiteltiin sitten Neuvostoliitossa ja aseeesta tuli puna-armeijan jalkaväen pääase vuodesta 1941 aina 1950-luvulle saakka.

Pentikäisen ura jatkui nyt pelkästään yhden työnantajan leivissä ja mies oli ensin Suomen rajalla GPU:n upseerina ja myöhemmin Leningradin sotilaspiirin esikunnassa Suomen topografisen osaston päällikkönä.Talvisodan aikana nyt majurin arvon saanut Pentikäinen toimi suomalaisten sotavankien kuulustelijana,erityistä armoa osoittamatta. Jatkosodan jälkeen puna-armeijan everstiluutnantti Vilho Armas Pentikäinen tuli Suomeen valvontakomission jäsenenä.Silminnäkijä havaintoja miehestä oli,vaikka Pentikäinen tunteettomuudestaan ja kylmäpäisyydestään huolimatta ei sittenkään julkisuutta tainnut erityisemmin kaivata. Suomen suurin ja vahingollisin vakoilutarina oli pääteasemalla.

Yrjö Rantanen
Aluepalautus ry:n hallituksen jäsen
Tiedotustoimikunnan jäsen

PS.

En hyväksy tämän kirjoitukseni lainaamista millään tavoin ilman nimenomaista lupaani.

Yrjö Rantanen