Karjalan ja Petsamon palautus keskustelutilaisuus

Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamien alueitten palautusta ja sen vaikutuksia käsitellään alla olevan artikkelin pohjalta KHI Forumin Karjala-2 -luennossa lauantaina 21.08.2010 alkaen klo 16:00. Google-kartta.Linkit ja kartat:
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1943&author=10
KHI-TEEMATAPAHTUMA: KARJALAN JA PETSAMON PALAUTUS

Yleisön toivotaan esittävän paljon kysymyksiä ja tekevän kommentteja asiakokonaisuudesta.

Luennoitsijana on Karjalan Kuvalehden ja Pro Karelia -verkkolehden päätoimittaja, kauppat. maisteri Veikko Saksi. Tilaisuus videoidaan ja julkaistaan internetissä.


Veikko Saksi, päätoimittaja, Karjalan Kuvalehti
KARJALAN JA PETSAMON PALAUTUS

Palautus puhuttanut yli 65 vuotta

Karjalan palautuskysymys on puhuttanut suomalaisia yli 65 vuotta. Asia on ollut esillä Suomessa ja yli 40 % kansasta kannattaa palautusta. Palautusta on käsitelty eri tavoin Neuvostoliitossa, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja useissa läntisissä maissa.

Virallinen Suomi vaikenee asiasta tehokkaasti. Euroopassa poliittinen eliitti ei ole innostunut ottamaan palautusta esille, koska Suomi vaikenee ja koska pelätään dominoefektiä, jossa muitakin vääriä tekoja ja väkivalloin piirrettyjä rajoja pitäisi ryhtyä oikaisemaan.

Oikeus halutaan siten tukahduttaa väkivaltaisen vääryyden ylläpitämisellä. Se on huono ratkaisu tulevaisuutta ajatellen.


Palautuksen ydinsisältö

Karjalan palautus -käsitteen ydinsisältönä on 14.10.1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä allekirjoitetun Tarton rauhansopimuksen mukaisten rajojen palauttaminen. Se merkitsee koko pakkoluovutetun alueen palauttamista ja Suomeen kohdistuneiden väkivaltatekojen aitoa sopimista.

Viime sotien seurauksena Neuvostoliitto pakkoluovutti Suomelta noin 45 000 km2 alueen eli noin 13.3 % maan nykyisestä pinta-alasta: Karjalan Kannas, Laatokan Karjala, Petsamo, Sallan ja Kuusamon itäosat sekä eräät Suomenlahden ulappasaaret.

Kokonainen Suomi tarkoittaa itsenäisyyden jälkeisen ajan rajoja, jotka vahvistettiin Tarton rauhansopimuksessa 90 vuotta sitten. Pakkoluovutettujen alueitten palautus tarkoittaa siten samaa kuin Tarton rauhan rajojen palautus.


Palautus ja Karjalan kysymys

Rauhansopimus vahvistettiin kansainvälisellä Sodanhylkäämissopimuksella 27.08.1928, maitten välisellä Hyökkäämättömyyssopimuksella 21.01.1932 ja Hyökkäämättömyyssopimuksen jatkosopimuksella 07.04.1934.

Karjalan Liitto sisällyttää Karjalan kysymyksen sääntöjensä 2 §:ään, joka selventää toiminnan tarkoitusta: "Liiton tarkoituksena on toimia karjalaisten sekä karjalaisuudesta kiinnostuneen väestön kulttuuri- ja etujärjestönä sekä toimia luovutetun Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi".

Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkasen mukaan Liiton tavoitteisiin on aina kuulunut Karjalan kysymys eli Karjala voisi olla vielä osa Suomea. Karjalan palautus kuuluu hänen mukaansa olennaisena osana kaikkeen Liiton toimintaan ja on sen toiminnan yksi peruspilari.


Karjala on palautuksen brändinimi

Karjalan palautus on eräänlainen brändinimi, joka auttaa yksinkertaistamaan viestintää kaikkien pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymyksestä.

Karjala-sanan yksinomaista käyttöä palautuksen brändinimenä on aivan viime aikoina alkanut rasittaa se, että Petsamon palautuksen merkitys Euroopan unionille ja Suomelle korostuu lyhyen ajan kuluessa erittäin merkittäväksi.

Suomalaisten alueitten palautuskysymys ei ole mailmassa ainutlaatuinen. Samanlaisia alueellisia kysymyksiä ovat esim. Viron Setomaa ja Narvan itäosat, Latvian Abgrene, Königsbergin eli Kaliningradin itäpreussilainen alue, Japanin Kuriilit ja Sahalinin saari sekä Kiinan Mantsuria.


Jäämeren sulaminen ja Petsamo

Jäämeren jääpeite kutistuu paljon odotettua nopeammin. Suomi ja Petsamo ovat arktisen alueen ytimessä Venäjän, Norjan, Ruotsin, Islannin, Grönlannin, Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa.

Sulaminen merkitsee pohjoisten merireittien avautumista. Koillisväylä ja Luoteisväylä ovat lyhyempiä ja kulkevat kaukana maailman nykyisistä kriisipesäkkeistä verrattuna eteläiseen reittiin.

Muutos merkitsee mullistusta Aasian ja Euroopan, todennäköisesti myös Aasian ja Yhdysvaltain itärannikon välisessä logistiikassa. Strateginen painopiste siirtyy muutoinkin vahvasti Barentsin meren alueelle.


Suomi ilman Jäämeri-yhteyttä

Suomella ja muulla EU:lla ei ole Jäämeri-yhteyttä, mikä johtaa suureen riippuvuuteen Venäjästä myös logistiikassa energian lisäksi.

Keskeiseksi logistiseksi solmukohdaksi muodostuu Muurmanskin alue ja Petsamo, joka tällä hetkellä on Venäjän hallinnon alla. Konttirahtien lyhin tie Aasiasta Pietariin, Keski-Eurooppaan, Ruotsiin ja Suomeen kulkee Petsamon kautta.

Petsamo on hyvä paikka purkaa konttilaiva ja siirtää kontit eri puolille Eurooppaa meneviin junavaunuihin. Tehokkain jatkoyhteys syntyy, kun Petsamosta rakennetaan rautatie Kelloselkään, josta on rata Kemijärven ja Rovaniemen kautta Ouluun.

Jäämeren uusi meriväylä lyhentää konttilaivan matkaa esim. Kiinasta Keski-Eurooppaan noin 10 vuorokaudella. Rahassa tämä merkitsee 200 000 - 300 000 euroa jokaista matkaa kohti.


Petsamon palautus avainroolissa EU:ssa

Suomalaisen Petsamon hyödyntäminen on käytännössä ainoa mahdollisuus, millä Eurooppa voi päästä osalliseksi Jäämerialueen logistiikasta, rakentamisesta, kalastuksesta, ravustuksesta ja Barentsin meren alueen mineraaleista.

Petsamon palautus on koko Lapin alueelle ja saamelaisyhteisöille erittäin vahva taloudellinen ruiske, joka nostaa Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän Lapin positiivisen kasvun uralle.

Lapissa on useita kiinnostavia kaivoshankkeita. Kaivoksen kannattavuus ratkeaa pitkälti mineraaliesiintymän rikkauden sekä sen saatavuuden ja kuljetuskustannusten perusteella. Sen vuoksi Jäämeri- ja Eurooppa-rata -yhteys ovat elintärkeitä Lapinkin kehitykselle.


Venäjä valmistautuu hyvin

Venäjä varustautuu hyvin Jäämeri-muutokseen. Valtiojohto on tilannut jäänmurtajia ja jäävahvisteisia kauppalaivoja noin sata kappaletta vuoteen 2015 mennessä sekä joki- ja järvikäyttöön 350 alusta. Tilausten arvo on useita miljardeja euroja.

Venäjä ja Norja rakentavat nyt mm. suuria konttisatamia Altaan ja Kirkkoniemelle sekä 600 km rautatieyhteyttä Altasta Kirkkoniemelle ja sieltä Muurmanskiin. Projektien tavoitteena on kaapata pääosa EU-alueen konttiliikentestä.

Jäämeren alue on merkittävältä osalta alle 200 m syvyistä, missä esim. kuningasrapu tulee viihtymään hyvin. Ravustus muodostuneekin ilmastomuutoksen vuoksi kalastusta ja laskettelua suuremmaksi liiketoiminnaksi. Kuningasravun markkinat ovat globaalit.


Palautus ja luottamus

Karjalan ja muiden Suomelta pakkoluovutettujen alueitten rauhanomaisen palautuksen tärkein asia on luottamuksen asteittainen palautuminen. Suomalaisten viime sotien aikana kokemat neuvosto-aggressiot eivät koskaan poistu ihmisten meemeistä (ns. kulttuurigeenit), ennen kuin vääryydet oikeudenmukaisesti käsitellään ja korjataan.

Luottamus on kaiken inhimillisen toiminnan perusta. Ilman luottamusta ei tehdä yhteisteistyötä tai yhteinen toiminta perustuu tiukkaan omien etujen valvontaan ja mahdollisten uhkakuvien torjuntaan. Tällainen toiminta on mahdollisimman kaukana kaikille edullisesta win-win -toiminnasta.

Korruptio on Venäjällä kaikilla elämän tasoilla suurempi kuin koskaan ennen. Korruptio liittyy elimellisesti kaikkeen toimintaan. Pahinta on se, että korruptio on suurimmillaan ylimmässä johdossa.


Karjalan palautuksen merkitys kasvaa

Petsamo ja Karjala muodostavat yhdessä logistisen keskuksen, jonka säteilyvaikutukset ovat erittäin laajat. Karjala on perinteisesti ennen sotia ollut lännen portti Venäjälle ja päinvastoin. Nyt tämä portti ei toimi kunnolla, vaan raja Suomen ja Venäjän välillä on edelleen korkea. Syynä tähän ovat historiallisten tekijöiden lisäksi erilaiset hallintomallit, erilainen lakien kunnioittaminen ja luottamuksen puute.

Itse palautustapahtuma on katalyytti, joka käynnistää erittäin voimakkaan yhteistyöpohjan maitten välille. Samalla käytännössä alkaa Venäjän aito integroituminen Euroopan kanssa.

Suomalaisille kuuluvan Karjalan alueen palauttaminen on erittäin voimakkaasti emergenttinen eli täysin uutta toimintatasoa luova tapahtuma. Palautuksesta muodostuu Suomelle talousveturi, joka pelkästään investointibuumin vuoksi vetää Suomea kasvuun kymmenen vuotta.

Emergenssiä luovan katalyytin ytimen muodostavat koti- ja ulkomaiset yritykset, jotka investoivat askeleen päähän Venäjän markkinoista ollakseen valmiita etabloitumaan Venäjälle, kun se on riittävän turvallista.


Venäjä hyötyy palautuksesta

Alueitten palautuksesta eivät hyödy vain suomalaiset ja muut EU-maiden asukkaat. Venäjä ja venäläiset ovat suurin hyötyjä. Alueitten palautus antaa niin suuren poliittisen voiton Venäjälle, ettei sen positiivisia vaikutuksia edes kyetä nyt arvioimaan.

Palautustapahtuma kertoo, että Venäjällä on tapahtunut jotain todella uutta ja merkittävää. Muutos on suuri mahdollisuus.

Palautus nostaa Venäjän taloudellista aktiviteettia erityisesti federaation luoteisosassa, mutta sen säteilyvaikutukset ulottuvat hyvin Moskovaan saakka. Tällöin ehkä toteutuu Mihael Gorbatshovin tavoite Viipurista Vladivostokiin ulottuvista kehityskeskuksista.


Alueen asukkaat ja yritykset hyötyvät

Alueelle jääville venäläisille palautus antaa uuden elämisen tason. Suomi on sitoutunut läntisen hyvinvointivaltion velvotteisiin, jotka ulottuvat sen alueella asuviin henkilöihin.

Alueella toimivat yritykset sijaitsevat EU:n sisämarkkinoilla ja EU-lainsäädännön alla. Suomessa sijaitsee tälläkin hetkellä turvallisesti suuri määrä ulkomaisia yrityksiä, sillä lainsäädäntö ja sen toimeenpaneminen ovat hyvin ennakoitavissa.

Palautusasiaa voidaan tarkastella lisäksi monesta muusta näkökulmasta, esim. historiallisen suomalaisen kulttuurin, omaisuuden restituution, kansantalouden, ihmisyyden, ympäristön, työllisyyden tai arvomaailman kehittymisen kannalta. Näkökulmia on paljon.


Pakkoluovutettu alue palautuu

Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, eikä osaa asiallisesti ajaa maalleen ja kansalaisilleen kuuluvia perusoikeuksia, on ontuva kulkija. Suomi oli talvi- ja jatkosodan sekä rauhanteon uhri. Sen tehtävänä on toimia aktiivisesti, jotta väkivallan avulla tehdyt teot saadaan korjatuiksi.

Tämä Suomen oikeuksien ja Suomen ja Venäjän yhteisten etujen ajaminen on aloitettava pikaisesti. Miksi osapuolet haluavat joka päivä menettää keskinäisiä mahdollisuuksiaan ja positiviista kehitystä pitkittämällä palautustoimenpiteiden käynnistämistä?

On selviö, että Karjalan, Petsamo, Sallan ja Kuusamon itäosat sekä neljä ulappasaarta palautuvat Suomelle rauhanomaisesti, win-win -pohjalta. Se on voimakkaasti Suomen ja Venäjän etu.

Karjalan kysymys - seminaari to 17.06.2010

Karjalan liiton 70 vuotis juhlaohjelmaan kuuluva seminaari torstaina 17.06.2010 Karjala-talolla Helsingissä. Lue lisää tapahtumakalenterista.

Karjalan palauttajia ei kuultu 29.7.2010

Ylen Radio 1:n karjalaisessa heinäkuussa 29.7. käsiteltiin klo 9.05-9.55 Karjalan palautusta.
Ohjelman tekijät eivät kuitenkaan uskaltaneet ottaa keskusteluun Aluepalautus ry:n, ProKarelian ja Tarton rauha ry:n edustajia, jotka ovat palautuksen asiantuntijoita jos kukaan.
Näiden järjestöjen edustajat ovat hyvin perehtyneet palautukseen, palautuksen
taloudellisiin laskelmiin, väestökysymyksiin ym.
Ilmiselvästi ohjelman tekijät ja juontaja Taina West eivät halunneet kuulla
todellisia asiantuntijoita ja palautuksen painavia näkökulmia. West puhui
palautuksesta arkana asiana päättäjien taholta, mutta arkaili selvästi itse kuulla
alan etujärjestöjen edustajia.
Karjala palautussensuuri ei YLE.ssä päättynyt tämänkään ohjelman avulla.
Lasse Koskinen

Lähialuetuet tapetilla

Helsingin Sanomat kirjoitti Suomen Venäjälle maksamista tukirahoista pääkirjoituksessaan 12.8.2010 muun muassa seuraavasti:
"Periaatteet ovat suurempia kuin rahasummat, kun hallituksessa kiistellään niin sanotusta lähialueyhteistyöstä eli Suomen julkisin varoin tukemasta kehitystoiminnasta Venäjän Suomeen rajautuvilla alueilla. Valtiovarainministeriössä tukea pidetään osin aikansa eläneenä ilmiönä, johon pitää käyttää ensi vuonna enintään 13,5 miljoonaa euroa. Se on kuusi miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna."
On täysin käsittämätöntä, että Suomi maksaa luonnonvaroiltaan rikkaalle Venäjälle taloudellista tukea. Erityisen pöyristyttävää tämä on, koska neuvosto-Venäjä ryösti sodalla Suomelta alueita ja pakotti vielä maksamaan sotakorvauksia, vaikka oli itse aloittanut toisen maailmansodan Euroopassa yhdessä Saksan kanssa.
Lähialuetukirahojen maksaminen Venäjälle on lopetettava. Maamme ei hyödy niistä mitään. Lähialuetukirahat haiskahtavat jossakin päin maailmaa mafialle maksettavien suojelurahojen kaltaisilta.
Aluepalautus ry:n jäsen Lasse Koskinen on tutkinut lähialuehankkeita. Esitän seuraavassa hänen keräämiään tietoja aiheesta.

25.8.2010
Asko Huttunen
Aluepalautus ry:n varapuheenjohtaja

Lasse Koskisen aineisto on seuraavassa:

 

Käynnissä olevat Venäjälle suunnatut lähialueohjelmat

ovat kuluttaneet runsaat 184 miljoonaa euroa

Tänä vuonna sijoitetaan yli 21 miljoonaa

Tähän mennessä Venäjälle suunnattuihin lähialuetukiin on sijoitettu pari miljardia euroa. Osa käynnissä olevista projekteista on ollut avoinna viisitoista vuotta. Menossa olevat Karjalan tasavallan, Pietarin kaupungin, Leningradin alueen ja muiden Luoteis-Venäjän alueiden kehitysohjelmat ovat nielleet runsaat 184 miljoonaa euroa, josta tämän vuoden osuus on runsaat 21 miljoonaa.

Lasse Koskinen

Lahti

Äänisjärvi on Laatokan jälkeen Euroopan toiseksi suurin järvi. Sen suojeluun tähtäävä projekti aloitettiin vuoden 2005 alussa. Suomi on kehittänyt erilaisia valumamalleja. Ohjelmaan on kuulunut seminaareja Tampereella ja Petroskoissa. Suomi on tehnyt Ääniselle vesihuoltosuunnitelman pari vuotta sitten. Päävastuulliset ovat Suomen ympäristöministeriö ja Karjalan tasavallan tiedekeskus. Äänisjärvi sai Suomelta kahdessa vuodessa 160 000 euroa.

Karjalan tasavallan sianlihantuotanto halutaan kolminkertaistaa. Nautakarjatilojen rehuntuotantoa pyritään tehostamaan. Suomi on käyttänyt vuodesta 1999 alkaen 950 000 euroa hankkeeseen. Siitä vastaa Suomen maa- ja metsätalousministeriö. Mukana on muun muassa ProAgria Pohjois-Karjala ry. Venäjän puolelta mukana ovat Karjalan tasavallan maatalousministeriö ja Aunuksen siemenkeskus.

Alueen sosiaali- ja terveydenhuollon avoinna oleviin ohjelmiin on käytetty noin 900 000 euroa. Pitkärannan piirissä on käynnissä nuorten tupakoinnin ja alkoholinkäytön ehkäisyohjelma. Sen puitteissa järjestetään oppitunteja asiasta ja tuetaan opettajia ja nuorten vanhempia. Ohjelma on kaksivuotinen ja päättyy ensi vuoden lopussa.

Sortavala koekenttänä

Karjalan tasavallan koulutusta ja hallinnon kehittämistä on tuettu avoinna olevien ohjelmien osalta 2,9 miljoonalla eurolla. Vuodesta 1993 alkaen on ollut käynnissä pelastustoimen kehittämisohjelma. Siinä on koulutettu muun muassa savusukeltajia ja ensihoitajia Laatokan alueella. Vapaaehtoisia palokuntia on pyritty käynnistämään.

Hankkeeseen on kulunut Suomelta reilu miljoona euroa.

Rajantakaisen Karjalan kuntajärjestelmän uudistaminen on myös Suomen huolena.

Suomen Kuntaliitto on vetänyt vuodesta 2001 siihen liittyvää ohjelmaa, johon tähän mennessä on käytetty yli 560 000 euroa. Koehankkeena toimii alue, johon kuuluu Sortavalan kaupunki, Helylä ja Wärtsilä. Projektissa annetaan koulutusta, konsultoidaan, harjoitetaan toimihenkilövaihtoa ja tuotetaan oppimateriaalia.

Aunuksen piirissä Suomi perusti yritysklinikan. Hankkeen toteutti Suomen Yrittäjäopisto yhdessä Aunuksen ammattikoulun kanssa. Klinikka tarjoaa yritysneuvontaa, koulutusta ja antaa oikeuspalveluja. Karjalan ja Syvärin alueiden yrityksiä pyritään valmentamaan kansainvälisille markkinoille. Tähän yksivuotiseen projektiin Suomi käytti 90 000 euroa.

Vauraaseen Pietariin

Pietarin kaupunki on Suomen pitkäaikainen kehittämiskohde. Vuosina 2001-2010 maamme käyttää kaupungin eri ympäristöhankkeisiin 14,2 miljoonaa euroa. Suurin ja tunnetuin niistä on Pietarin vesihuollon kehittämisohjelma. Sen osuus on 11 miljoonaa.

Suomen panos Pietarin terveydenhoidon edistämisessä on myös huomattava. Tuberkuloosin torjuntaohjelma käynnistyi vuonna 2001. Sen toinen vaihe ajoittui vuosille 2005-2007. Kahdessa kaupunginosassa annettiin koulutusta laboratorioiden henkilökunnille, lääkäreille ja sairaanhoitajille. Ohjelman hinta on runsaat 663 000 euroa.

Katulapsiohjelma ajoittui vuosille 2002-2008. Asenteisiin vaikutetaan yleisölle suunnatulla kampanjalla. Pietarin Kirovin kaupunginosaan on perustettu alue, jolla seurataan lasten oikeuksien noudattamista. Ohjelmalla pyritään vaikuttamaan myös poliittiseen päätöksentekoon. Ohjelma käytti 450 000 euroa.

Vaaleja kehitetään

Suomi avusti Pietarin paikallishallinnon vaalijärjestelmän kehittämistä, kuntademokratiaa ja asuntotoimen kehittämistä kolmen vuoden aikana runsaalla 430 000 eurolla. Pietarissa ja lähiympäristössä luodaan asuntotoimen työkirjajärjestelmä, johon kootaan ongelmat ja kehittämisvaihtoehdot. Suomen Kuntaliitto oli tämän hankkeen takana.

Viipurin alueen maatalouden ja palstaviljelmien vesistökuormituksia vähennettiin neljän vuoden aikana runsaalla 61 000 tuhannella eurolla. Viimeisessä vaiheessa keskityttiin Viipurin ja Käkisalmen piirien puutarhayhtymien jätehuollon kehittämiseen. Asiasta huolehti Kaakkois-Suomen ympäristökeskus.

Viipurin ja Kotkan välisellä merialueella kehitettiin vesistötarkkailua 112 500 eurolla kymmenen vuoden aikana. Käkisalmen vesihuolto on saanut viime vuosina 50 000 euroa vesihuollon järjestämiseen 60 000 asukkaalle.

Ydinturva arvokasta

Leningradin alueen ydinturvallisuus on erityinen Suomen huolenaihe. Useita ohjelmia on käynnissä. Vuodesta 1994 asti on käytetty kahdeksan miljoonaa euroa. Sähkölaitteiden paloturvallisuus on todettu paloriskiksi. Voimalaitoksille on toimitettu palokalustoa ja annetaan paloturvallisuuskoulutusta.

Viipurissa on suoritettu riskikartoitusta ja yhteisharjoituksia. Ensilähdön koulutusta on annettu Viipurin palokunnalle. Tähän Etelä-Suomen lääninhallitukselta on kulunut 130 000 euroa kahdeksassa vuodessa.

Koiviston ja Uuraan öljysatamat lisäävät toimituksiaan. Suomalaisten avustuksella on hankittu venäläisille avomerelle soveltuvia öljyntorjuntalaitteita ja aluksia. Hankkeeseen Suomi käytti vuosina 2002-2007 1,6 miljoonaa euroa.

Muurmannin alueella on käytetty ja käytetään lähivuosina 8,3 miljoonaa euroa Suomen lähialuetukia. Koko Luoteis-Venäjän metsätalouden kehittämisohjelma vie Suomelta 12,4 miljoonaa euroa vuosina 1997-2010.

Helsingin, Joensuun, Kuopion, Tampereen yliopistot ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto kehittävät Venäjän maisterikoulutusta. Ohjelmassa keskitytään kontaktien luomiseen liike-elämän kanssa. Ohjelman parin vuoden pituinen budjetti on runsaat 1,1 miljoonaa euroa.

Mittavia rahastoja

Suomen oikeusministeriön rahoittaa Venäjän oikeusviranomaisia. Viime vuosina on kehitetty ulosottoa, lainvalmistelua ja yleistä oikeusapua. Vuodesta 1998 jatkunut ohjelma on maksanut Suomelle 789 200 euroa.

Erilaiset kehittämisrahastot ovat jonkinlaisia ”salarakkaita”. Suomi on ottanut osaa Euroopan kehittämis- ja investointipankin EBRD:n ja Pohjoismaiden investointipankin NIB:n rahastoihin osaa sijoittamalla niihin vuodesta 1992 alkaen 31,5 miljoonaa euroa.

Niistä ohjataan rahaa muun muassa Pohjoisen ulottuvuuden hankkeisiin.

Vaalimaan, Nuijamaan ja Imatran rajanylityspaikkojen eripituiset rekkajonot ovat jatkuva ongelma. Niinpä Suomi kouluttaa ja pyrkii kehittämään Venäjän tullin toimintaa ja tiedonvälitystä. Tavoitteena on maa- ja meriliikenteen sujuvoittaminen. Tähän on käytetty vuodesta 1994 alkaen 731 388 euroa, silti ruuhkat Venäjän tullissa jatkuvat.

Medvedjevin pitäisi muistaa myös Stalinin pahat teot muita maita kohtaan

Helsingin Sanomien verkkouutisten (7.5.2010) mukaan Venäjän presidentti Dimitri Medvedjev tuomitsi kovasanaisesti Stalinin rikokset omaa kansaa vastaan. Stalinin rikokset muita kansoja vastaan Medvedjev sen sijaan näyttää unohtavan. Sanoihan hän pari vuotta sitten, että Neuvostoliitto tai Venäjä eivät ole koskaan hyökänneet mihinkään.

Medvedjevin olisi aika myöntää, että Neuvostoliitto aloitti talvisodan Suomea vastaan 30.11.1939, mikä aiheutti monivuotiset vihollisuudet maittemme välillä. Pelkkä syyllisyyden tunnustaminen ei tietenkään riitä, vaan ryöstetyt alueet on myös palautettava.

Asko Huttunen

Aluepalautus ry

varapuheenjohtaja